Pipsan kasvain on nyt siinä pisteessä, jota olen kauhulla odottanut; aika varata eläinlääkäriltä viimeinen aika. Viimeinen matka. Ja sitten Pipsa pääsee lepäämään pihakuusen juurelle Santun sekä Eetun viereen.
Toivottavasti Crash ja Eino kestäisivät pitkään kunnossa. Toki sekin päivä joskus tulee, mutta jos ei ihan vielä?
Ystävällä on kaksi suloista roborovski kääpiöhamsteria, tyttöjä. Oon käynyt heitä ihastelemassa ja nyt olen jättänyt joillekin kasvattajille viestiä, että jos poikasia kuuluu, meillä olisi muutama kaksio vapaana, heitäkun voi pitää kimpassa.
Silti, Pipsaa tulee ikävä, toki, ja Eetu meni pois niin yllättäin. No, mutta meillä on hyvä koti ja hoivaa muutamalle lapselle vielä, joten miksi ei sitten.
Netistä löytämäni, ihana runo. Santun sekä Eetun muistolle, sekä Pipsalle.
"Aika on se, joka parantaa haavat
niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin itsestään
ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään."
niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin itsestään
ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään."
Hanne
Kommentit